Lasi

Loistava, värikäs lasi on kiehtova materiaali. Lasinpuhalluksen lisäksi lasia on perinteisesti työstetty muun muassa lasimaalaus- ja kuparifoliotekniikoilla sekä tietenkin lamppu- ja helmityönä. Näiden menetelmien rinnalle ovat nousseet– oikeammin uudelleen löydetty – lasin uunitekniikat.

Lasin uunitekniikoihin (eng. kiln formed glass) kuuluvat mm. tasolasin yhteensulatus ("sulatus"), lämpötaivutus ("slumppaus") ja muottiinsulatus.

Uunitekniikoissa käytetään valmista lasi: levyä, paloja tai murskaa. Lasi kuumennetaan 600–900 C°:een, jolloin lasi taipuu tai sulaa uuteen muotoon lämpötilan ja muotin mukaan. Kuumennus tapahtuu lasinmuokkausuunissa* tai keramiikkauunissa. Tästä tulee myös uunitekniikat-nimitys.

Jo antiikin ajan Egyptissä käytettyihin menetelmiin pohjautuvien lasin uuniteniikoiden uusi kukoistus alkoi 1970- ja 1980-luvuilla, kun menetelmiin soveltuvia laitteita ja lasimateriaaleja alettiin kehittää. Tänä päivänä uunitekniikat tarjoavat paljon erilaisia vaihtoehtoja sekä harrastajille että taiteilijoille.

Nykyisin uunitekniikoista löytyy tietoa hyvin, tosin pääasiassa englanniksi. Varsinkin netti pullistelee tietoa, valitettavasti paljon myös "epätietoa".

Lasikursseja järjestetään useilla paikkakunnilla, sekä kansalaisopistoissa ja vastaavissa, että joissain lasialan liikkeissä. Kurssien pituudet ja sisällöt vaihtelevat, mutta useimmiten kursseilla opetetaan lasin lämpötaivutusta eli slumppausta sekä lasin yhteensulatusta (fusing).

 

Monet aikaisemmin keramiikkatarvikkeiden ja välineiden myyntiin keskittyneet yritykset palvelevat nykyisin myös lasintekijöitä.

 

* Lasinmuokkausuunia kutsutaan usein lasiuuniksi. Se on kuitenkin eri asia kuin varsinainen lasiuuni, jota käytetään muussa lasinvalmistuksessa, mm. lasinpuhalluksessa.

Peilit, muottiinsulatus