Lasin uunitekniikat

Lasin uunitekniikoissa kuumennetaan valmista lasilevyä tai -murskaa uunissa, kunnes lasi halutulla tavalla taipuu tai sulaa uuteen muotoon. Lopputulokseen vaikuttaa mm. lasimateriaali, aika, painovoima, lämpötila ja muotti.

Uunitekniikoihin kuuluu monia eri menetelmiä tasolasin yhteensulatuksesta muottiinsulatuksiin. Niissä käytetyt lämpötilat vaihtelevat 600–900°C:een.

Alkuun pääsy on helppoa ja edullista, mutta pidemmälle ehtineillekin riittää haasteita. Menetelmien juuret ulottuvat muinaiseen Egyptiin, mutta nykymuodossa niiden kukoistus alkoi 1970- ja 1980-luvuilla.

Materiaaleja ja välineitä saa verkon kautta ja alaan erikoistuneista lasiliikkeistä mutta myös monista keramiikkatarvikemyymälöistä.

Lasikursseja järjestävät mm. kansalaisopistot ja monet lasialan liikkeet ja yritykset ympäri Suomen. Varsinaista uunitekniikoihin keskittyvää koulutusta Suomessa ei ole, mutta esimerkiksi Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa uunitekniikat kuuluvat osana sisustuslasiartesaanin koulutukseen.

Tietoa on nykyisin hyvin saatavilla. Netissä on hyvä turvautua luotettaviin sivustoihin, esimerkiksi Bullseye Glass tarjoaa runsaasti ohjeita, Warm Glass sisältää sekä ohjeita että mielenkiintoisen keskustelupalstan. Kirjallisuutta on englanniksi varsin hyvin, suomeksi tilanne on huonompi.

Yleistä

Uunitekniikoilla valmistetaan esineitä pienistä koruista vateihin ja suurikokoisiin veistoksiin. Monet menetelmistä soveltuvat parhaiten yksittäisten esineiden valmistukseen. Tasolasin yhteensulatus ja taivutus ovat käyttökelpoisia myös sarjatuotannossa vatien ja lautasten valmistuksessa.

Mikäli uunitekniikoilla valmistettu esine on kyllin tukeva kestääkseen käsittelyä, sitä voidaan kylmätyöstää: hiekkapuhaltaa, hioa, porata jne. kuten muutakin lasia.

Käytännön syistä uunitekniikoilla valmistetaan harvoin hyvin isoja esineitä. Lasi on jäähdytettävä hyvin – ja sitä hitaammin, mitä paksummasta lasista on kyse. Isoa lasiesinettä saatetaan jäähdyttää päiviä, jopa viikkoja.

Välineet

Lasinmuokkausuuni on korkeita lämpötiloja kestävä, erityisesti lasityöhön suunniteltu uuni. Sitä kutsutaan myös lasin sulatusuuniksi tai lasiuuniksi (erilainen kuin mm. lasinpuhalluksessa käytettävä lasiuuni.) Keramiikkauunikin voi soveltua lasin sulatukseen.

Uuni – ja erityisesti lasi – on voitava kuumentaa ja jäähdyttää halutulla tavalla. Siksi hyvä säätö- tai ohjauslaite on oleellinen. Nykyisin ne ovat automaattisia ja ohjelmoitavissa.

Lasimateriaali

Uunitekniikoita varten valmistettavissa ns. yhteensopivissa "sulatuslaseissa" on laaja väri-, kuvio- ja muotovalikoima. Monet muutkin, mm. helmityössä tai lasinpuhalluksessa käytettävät lasit voivat olla käyttökelpoisia. Niiden yhteensopivuus kannattaa kuitenkin varmistaa.

Tavallista pullo- tai tasolasiakin voi käyttää, vaikka niiden ominaisuudet eivät ole ihanteellisia. Monet niistä ovat "kovia", eli ne eivät pehmene ja muovaudu tai sula helposti, värit voivat muuttua ennakoimattomasti, pinta voi kiteytyä ja yhteensopivuuskin on epävarmaa. Jopa samanlaisina pidettyjen lasipullojen tai mm. float-lasin, eli "ikkunalasin" ominaisuudet voivat vaihdella valmistajien, jopa valmistuserien mukaan. Käytännössä vain saman pullon tai levyn palat ovat varmasti keskenään yhteensopivia.

 

Joitain yleisimpiä menetelmiä

Lasin yhteensulatuksen (fusing) periaate on yksinkertainen: erivärisiä lasilevyn paloja asetellaan limittäin ja päällekkäin uunilevylle. Lasien väliin voi (tietyin rajoituksin) sulattaa, laminoida, myös muita materiaaleja: ohuita metallilankoja, polton kestäviä pigmenttejä jne. Poltossa lasipalat liittyvät yhteen levyksi.

yhtsul_2007-kooste2-vaaka.jpg

Vasemmalta: lasipalat leikataan kaavion mukaan ja asetellaan kirkkaan pohjalasin päälle. Oikealla työ polton jälkeen. Työssä on käytetty lasia, jonka väri muuttuu poltossa vihreästä ruskeanvihreäksi.

Lasilevyä muotoillaan kolmiulotteiseen muotoon lämpötaivuttamalla eli slumppaamalla (slumping, bending) tai lämpömuovaamalla. Kuumennettaessa levy taipuu muotoon muotin tai tuen varaan. Polttolämpötila on matalampi kuin yhteensulatuksessa koska levyn halutaan vain taipuvan tai venyvän (sagging), ei kuumenevan liian pehmeäksi.

taivutus-lasivati_kuitumuottiin-07.jpg

Vasemmalla tasolasista (float/ikkunalasi) leikattu pala keraamikuidusta ("huopa") kootun muotin päällä. Oikealla valmiita matalia vateja.

Edllämainittujen menetelmien yhdistäminen on yleistä: ensin sulatetaan eri värisistä paloista yhtenäinen lasilevy, joka sitten taivutetaan vaikkapa lautasen muotoon uudessa poltossa.

 

Lasimurskasta esineeksi

Muottiinsulatuksiin (kiln casting, mould casting) käytetään lasimurskaa tai -paloja. Poltonkestävä muotti on usein kipsiseoksesta valettu. Se täytetään lasilla. Kuumennettaessa palat sulautuvat yhteen ja täyttävät muotin yksityiskohtia myöten. Polton ja jäähdytyksen jälkeen muotti poistetaan – yleensä rikkomalla lasiesineen ympäriltä.

simpukka-patsku-ja-muotti.jpg

Oikealla muotti ja vasemmalla muotissa lasimurskasta sulatettu muoto.

Pâte de verre, "lasitahna", eroaa muista muottiinsulatusmenetelmistä siinä, että töihin käytetään  hienoa lasimurskaa (kuin hienoa suolaa), muuten mm. muotit voivat olla samanlaisia.

Ohutseinäisen pâte de verren valmistus poikkeaa muista menetelmistä: muotin seinämille laitetaan vain muutaman millimetrin kerros hienoa lasimurskaa. Lopputuloksena on herkkä, ohut lasiesine.

Käyttämäni pâte de verre -menetelmä

 

omia_uuneja-CRW_3855.jpg

Kaksi päältä avautuvaa uunia. Tasolasin kuumennus on tasaisempaa, kun kuumennusvastukset ovat uunin yläosassa. Vasemmalla keramiikkauuni.